Etsi

Vaihtoehtojen Suomi

kategoria

Toisin

Kroonistuva pöhinä – diagnoosin alkeet

Ei ole kuin muutama vuosi, kun sana pöhinä valittiin Ylen lukijaäänestyksessä vuotta 2013 parhaiten kuvaavaksi sanaksi. Pöhinällä viitattiin johonkin myönteiseen, jonkin asian ympärille muodostuneeseen hyvään meininkiin ja ajatukselliseen kuhinaan.

Pöhinästä tuli tavoiteltava mielentila, flow’n synonyymi ja kicksejä aikaansaava mentaalinen kierre, johon yllyttävät myös talouslehtien otsikot: ”Suomen startup-pöhinää pyöritetään osin Piilaaksosta käsin” (Kauppalehti Optio 26.3.2016). ”Suomi hakee viinamiljardia – Lontoossa on nyt pöhinää”  (Talouselämä 30.9.2016).

Pöhinässä ihminen on kaltaistensa joukossa ja pääsee toteuttamaan itseään ilman rajoja, ilman aikatauluja ja ilman piinaavia esimiehiä. Maailmanvalloitus voi alkaa, ja isänmaa pääsee uuteen nousuun! Erinomaisin esimerkki pöhinästä lienee Slush-tapahtuma, jossa jokaisesta uudesta yrityksestä on tavoitteena tehdä alansa huippu. Tapahtumassa huiput näkevät vain toisensa, ja innostavien esimerkkien avulla Suomea huiputetaan oikein kunnolla.

Pöhinän alkuperäinen merkitys palautuu sahtitiinun käymiseen. Käyminen on hyvä asia, mutta sahti voi käydä myös liikaa ja tiinun reunojen yli. Pöhinä voi muuttua pahaksi ja alkaa muistuttaa slangivastinettaan ”olla huumessa, sekoilutilassa”. Vincitin johtajan Petri Suhosen blogikirjoitus viime lokakuussa aiheutti melkoisen pöhinän työn mielivaltaisuuden ympärille.

Kun kaikki pitää tehdä alusta alkaen itse, saattaa tuloksena olla pahaa jälkeä. On suuri vaatimus, jos pitää suunnitella oma työ, työtavat, työaika, tavoitteet ja kriteerit työn tulosten arviointiin, on tehtävä itsearviointi, annettava itselle hyvästä työstä palkinnot ja lisäksi vielä myytävä oma työ asiakkaille. Riittämättömyyden tunne, mielipaha ja pahimmillaan häpeä hiipivät puseroon, tehokkuus kärsii, ja ihminen palaa loppuun.

Urbaanissa sanakirjassa pöhinä määritellään ”yleishyödyttömäksi pyöriskelyksi, oleiluksi, hengailuksi ja touhuiluksi ilman erityistä päämäärää”.  Tällaisesssa pöhinässä tunnutaan elävän ikään kuin carpe diem, ilman sen kummempaa suunnitelmaa tai edes to do -listaa. Tekijöillä on täysi vapaus ja täydet resurssit edistää asioita mutta ei varsinaisia tulostavoitteita.

Kun pöhinää pidetään yllä vain pöhinän luoman hyvänolon tunteen ja endorfiinitasojen vuoksi, hukataan suunta, rakenteet, vastuut, kriteerit, koordinaatio ja seuranta. Luovuus kenties kohoaa huippuunsa, mutta mitään konkreettista ei saada aikaan. Sahti ei pysy käymistiinussaan vaan aiheuttaa ikävän sotkun ja melkoisen hävikin.

Flow on pahaksi, jos se vie mennessään. Uutta voi kuitenkin syntyä myös pienistä puroista.

Ennen kuin pöhinästä muodostuu influenssan kaltainen aikamme sairaus, on syytä pysähtyä ja tehdä diagnoosi. Mitkään niksit tai kikat ajankäytön tehostamiseksi, työtehtävien priorisoimiseksi tai työnteon sujuvoittamiseksi eivät auta itse tautiin – ne lieventävät oireita mutta eivät poista epidemian perussyitä.

Hämmennys on terveellistä, se saa näkemään asiat uudessa järjestyksessä vähän kuin kaleidoskoopissa. Taudinkuvan selkeytyminen edellyttää peruskysymysten ääreen menemistä.  Pitäisi pysähtyä pohtimaan, mikä on työn merkitys itselle. Jos työn merkityksellisyys pohjautuu pöhinän tunteeseen, ollaan vaarallisella alueella. Silloin on paras hiljentyä itsediagnosointiin: Miksi, mitä ja keitä varten tätä työtä teen? Olisiko muita vaihtoehtoja?

Pöhinään sparraavien huiputtajien lisäksi tarvitaan myös ajattelun selkeyttäjiä, flow´n rauhoittajia ja työn merkityksellistäjiä – ammattimaisia ihmettelijöitä, jotka eivät jätä työntekijöitä yksin vaan antavat näille mahdollisuuden löytää itsensä ja työnsä merkityksellisyyden uudelleen.

Tämä kannattaa tehdä ennen kuin on liian myöhäistä – ja ennen kuin pitää valita pöhinän ja koleran väliltä.

Teksti Pasi Lankinen ja Tuomo Kuosa , kuva Jari Koskinen

Mainokset

Suomen pahin uhka on konkretia

Näyttää vahvasti siltä, että Suomen pahin ongelma ja uhka on näköalaton lyhyen tähtäimen työ ja liiallinen konkretia.

Kuvitelkaapa henkilöä, joka juoksee metsässä, mutta katse on suunnattu vain kenkien kärkiin. Siinä käy lopulta huonosti ja pää kolahtaa mäntyyn. Toinen vertauskuva voisi olla bussi täynnä ihmisiä ja kuski, joka tuijottaa vain peruutuspeiliin samalla kun ajaa kovaa vauhtia mutkaisella tiellä. Siinäkään ei voi käydä hyvin.

Aivan erityisesti arjen ylivalta näkyy yritysten toiminnassa, tuloksia kun täytyy tehdä tässä ja nyt. Sitä ei kuitenkaan nähdä, että merkittävä osa työstä on näennäistekemistä. Aikaa kuluu huonosti järjestettyihin ja turhiin kokouksiin sekä kankeisiin järjestelmiin ja työn tulosten kannalta liialliseen raportointiin. Koskaan ei näytä olevan aikaan ennakoida pidemmälle tulevaa ja katsoa laajemmin, mitä voisi ajatella ja tehdä toisin. Pääosaa näyttelee osin tiedostamaton saman toisto.

Hyvin käytännönläheisen, näköalattoman tekemisen valtaamaan arkeen liittyy sanonta:

Aina on niin kiire soutaa, ettei ehdi käynnistää perämoottoria.

Ongelmia tai uhkia ei kyetä tunnistamaan ja ratkaisemaan yhdessä. Jatkuvissa ongelmissa vellominen aiheuttaa ihmisissä turhautumista ja kyynisyyttä.

Olin tässä taannoin seuraamassa erääseen hankkeeseen liittyvää teollisuuden edustajan puheenvuoroa. Puheessa nousi toistuvasti esille lähinnä vain hinta, samalla kun kuitenkin tuossakin hankkeessa tavoitteena on nostaa jalostusastetta, kehittää osaamista ja luoda Suomeen työpaikkoja. Tämä ongelma on yleistettävissä lähes kaikkialle. Näköalattomuus ja liiallinen keskittyminen vain silmien edessä näkyvään konkretiaan estää tehokkaasti strategista kehittämistä.

Muutoksen fasilitaattorina huomaan, että löytyy paljon ihmisiä, jotka eivät näytä ymmärtävän vähänkään abstraktimpaa ajattelua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heidän on vaikea ajatella vaihtoehtoja, jos ne menevät ohi arjen käytännön kokemusten.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Kannattaa ottaa huomioon, että toimintaympäristö on käymässä yhä kompleksisemmaksi, nopeammin muuttuvaksi ja epävarmemmaksi. Nopeiden muutosten takia perinteinen suunnittelukulttuuri on muuttumassa pitkiä prosesseja vältteleväksi suunnitteluksi tässä ja nyt. Suunnittelua ja päätöksiä tehdään historia-, tilanne- ja tulevaisuustietoisesti yhdessä kehittäen. Nopeat konseptit ja kokeilut ovat myös vastaus nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön.

Turbulentin toimintaympäristön takia suunnittelua organisaatioissa kannattaakin tehdä jatkuvasti monella tasolla samaan aikaan (ks. kuva). Vain tuttuun konkretiaan keskittyminen vaikeuttaa kehittämistä ja kehittymistä. Ihmisille voi jäädä tuntu, että tässä junnataan paikallaan ja jutut sen kun kiertävät kehää. Huomioitavaa on myös, että strategiatkin ovat yhä useammin perustaa ja visiota myöten auki kokonaistilanteen mukaisille, joustaville korjausliikkeille, ja strategia on enää harvemmin pöytälaatikkoon loppusijoitettava nivaska paperia. Srategioista on tulossa yksikertaisia tahdonilmauksia monimutkaisen konsulttijargonin asemesta.

Nykyajan edelläkävijät hyödyntävät organisaation omaa joukkoälyä, ja törmäyttävät kehittämistyössään eri näkökulmia ja hyvinkin erilaisia osaamisia, puhumattakaan siitä että hyvin fasilitoidun yhteissuunnittelun (co-design) avulla kehittämiseen voi osallistua johto ja työntekijät, asiakkaat ja käyttäjät, yhteistyökumppanit ja ulkopuoliset asiantuntijat.

Avainasemaan on minusta nousemassa ennakointi- ja muutoskyvykkyys. Nopeiden muutosten ja kompeksisuuden keskellä pärjää parhaiten, jos ennakoi jatkuvasti tulevaa, kehittää ja kokeilee jatkuvasti uutta, etsii ja hyödyntää uusia rajapintoja, disruptioita ja mahdollisuuksia. Olennaista on kehittää toimintaa ennakkoluulottomasti ja rohkeasti yli siilojen, yhdessä suunnitellen ja työtä tehden.

Yksilökin pärjää paremmin, kun hän suuntaa katseensa kenkien kärjestä pidemmälle. Ja onnistuu vielä paremmin, jos tekee tiivistä yhteistyötä muiden kanssa.

Konkretiaa unohtamatta.

Teksti ja kuva Jari Koskinen

Ennakointikyvykkyys ja Trump

Tässä tekstissä pohdimme ennakointikyvykkyyttä. Arvioimme samalla sitä, miksi Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi tapahtui kuin puskan takaa, ilman että vain aniharva osasi ennakoida valintaa. Continue reading ”Ennakointikyvykkyys ja Trump”

Miten pärjätä työelämän muutosten keskellä?

Yhä suurempi osuus uusista organisaatioista toimii tänään eri tavalla, kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet. Asiakkaan kokema arvo, oli kyseessä sitten tuotteet tai palvelut, syntyy yhdessä asiakkaan kanssa tehtyinä ongelman kuvauksina, ja tilanne- ja tapauskohtaisina ratkaisuina juuri asiakkaalle sopivalla tavalla. Arvonluonnin logiikka on muuttumassa toistosta tilannekohtaisuuteen. Continue reading ”Miten pärjätä työelämän muutosten keskellä?”

Tulevaisuus on muutakin kuin digitaalisaatio

Medioita seuraamalla saattaa päätyä siihen tulokseen, että tulevaisuudessa meitä odottaa lähinnä digitalisaatio. Kaikkialla tunnutaan nyt puhuvan digitalisaatiosta kärjistetysti ja yksinkertaistetusti. Continue reading ”Tulevaisuus on muutakin kuin digitaalisaatio”

Suomi nousuun – älykkäät autotallit verkkoon!

Kalle Freese kehittää vallankumouksellisen laadukasta pikakahvia, mikä onnistuessaan voi muuttaa täydellisesti pikakahveihin kohdistuvat laatuodotukset; ”Sudden Coffee” on yksinkertaisesti parasta mitä tarjolla on. Continue reading ”Suomi nousuun – älykkäät autotallit verkkoon!”

ESIMERKKINÄ Perhoskeidas

Monet kuluttajat etsivät nyt uusia vaihtoehtoisia keinoja kuluttaa. Haluamme kulutuspäätöstemme liittyvän omaan arvomaailmaamme. Oma roolimme kuluttajina vaikuttaakin huomattavasti tulevaisuuden näkymiin. Continue reading ”ESIMERKKINÄ Perhoskeidas”

TINA-ajattelun riskit ja turmiollisuus

Tässä blogiviestissä tavoitteenani on keskustella vaihtoehdottoman ajattelun ongelmasta yhteiskunnassa ja sen eri päätöksentekotilanteissa. Continue reading ”TINA-ajattelun riskit ja turmiollisuus”

VATU-ajattelun esteet ja VATUloinnin vaikeus

Tarkastelen tässä pakinassa vaihtoehdon käsitettä muutamista näkökulmista, jotka ovat syntyneet omista kokemuksista ruohonjuuritason kehityshankkeissa. Continue reading ”VATU-ajattelun esteet ja VATUloinnin vaikeus”

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑