Yhteiskunta on ollut jakautuneena perinteisesti kolmeen sektoriin – julkinen sektori vastaa kansalaisille ja koostuu kansalaisista, yksityinen sektori on valuutanvaihdon temmellyskenttää ja kolmas sektori on kansalaisjärjestöjen aluetta, jonne uhrataan aikaa ja rahaa hyviin tarkoituksiin.

Neljännen sektorin muotoutuminen sekoittaa perinteistä pakkaa. Perinteinen kolmijako on nykyiseen, kompleksiin ja pirstoutuneeseen yhteiskuntaamme liian jäykkä ja rajallinen. Neljännellä sektorilla toimijoita ja tarkoitusperiä kaikilta kolmelta sektorilta yhdistetään.  Toisaalta nähdään yhteistyön mahdollisuudet paljon aiempaa laajemmin ja toisaalta halutaan ottaa mukaan leivän tienaaminen oleellisena ja tunnustettuna osana kansalaisten toimintaa. Vanha rakenne on ollut kolmannen sektorin tukemista hyvää tekemällä. Murroksessa uuteen ajatteluun järjestötyön näkymättömäksi jääminen kenties luo paineita saada tarpeiden tyydytys tällaisesta työstä rahallisesti.

Erotuksena kolmanteen sektoriin, jossa annetaan omaa aikaa ja rahaa yhteiseen hyvään yhteiskunnan valmiiden rakenteiden kautta, neljäs sektori on todellista aktivismia. Kolmannen sektorin toimijat täyttävät toki edelleen yksilöiden yhdessä jaettuja tarpeita ja niissä toimiminen koetaan tärkeäksi. Ne toteuttavat kuitenkin “jonkun toisen” säännöillä tapahtuvaa toimintaa, ja tämän kokeminen vaikeudeksi on johtanut neljännen sektorin syntyyn. Kolmannelle sektorille on ollut tyypillistä yhteiskunnan sallimat ja niissä valtarakenteissa syntyneet ja elävät järjestäytymismuodot kuten yhdistys- ja järjestötoiminta. Neljännen sektorin toimijat hakevat ensin kriittisen massan omista yhteisöistään ja toimivat sitten. Uusi verkostoituminen sähköisten verkkojen kautta sosiaalisessa mediassa on mahdollistanut tämäntyyppisen yksilöiden kokoontumisen lokaalisti ja globaalisti yhteisiksi koettujen asioiden edistämisessä.

Internet, verkottuminen ja sosiaalinen media ovat nimenomaan mahdollistaneet tämän samasta asiasta kiinnostuneen joukon yhdistymisen ja yhteydenpidon. Kun joukko on syntynyt on riittävän suureksi, parikymmentäkin henkeä, se voi lähteä liikkeelle ja houkutella mukaansa isommat massat. Neljännen sektorin aktiivisuus perustuu usein tähän, vakiintuneiden rakenteiden venyttämiseen ja toimimiseen niin sisä- kuin ulkopuolella.

Muutos A->B ei aina ole B – deal with it!

Neljännen sektorin toiminta on aktiivisempaa ja omaehtoisempaa. Yhteiskunnan etabloituneet rakenteet nähdään juuri niin jumiutuneina kuin ne ovat ja halutaan nähdä muurin toiselle puolelle. Miten voidaan tehdä asioita toisin? Tässä on mielestäni neljännen sektorin ydintä. Yhteiskunnan rakenteet nähdään mahdollistavina tiettyyn pisteeseen asti, mutta yhteiskuntamme on jumiutunut niihin, jolloin neljännen sektorin toimijat laajentavat yhteiskunnallisen toimijuuden rajoja sen epämukavuusalueelle. Toiminta tapahtuu vennimäisesti osin yhteiskunnan rajojen sisällä, osin ulkopuolella (brittiläisen John Vennin mukaan nimetty Venn-kaaviotyökalu esimerkiksi täällä (käyty 220617).

Yhteiskunta sallii sen kansalaisille toimijuuden siihen muodostuneiden rakenteiden sisällä, mutta usein valveutuneet kansalaiset näkevät järkevän, inhimillisen toiminnan tarpeen niiden rakenteiden ulkopuolella. Tällöin rakenteita pitää venyttää ja toiminta mahdollistaa yhteisen tarpeen mukaisesti yhteiskunnassa muotoutuneiden jähmeiden rakenteiden ulkopuolella.

Sektorien rajat ja paradigman kriisi

Julkinen sektori palvelee kansalaisia pitäen huolta heikommista, mahdollistaen yksilöiden ja kollektiivien olemassaolon osana yhteiskuntaa, sisällyttäen hyväätarkoittavan päätöksenteon virkamiehistön toteuttamana – toisaalta se ylläpitää yhteiskunnan kontrollikoneistoa, vakiintuneita rakenteita ja jonkin näkymättömän, kollektiivisen ja ääneenlausumattoman tahtotilan säilyttämistä. Jälkimmäiset ovat niitä asioita, jotka hiertävät valveutuneita kansalaisia ja ovat johtaneet osaltaan neljännen sektorin syntyyn. Yksityinen sektori mahdollisti vaihdantatalouden – yksilön työn, ajan ja energian vaihtamisen sovittuun määrään jotain materiaalia, oli se kultaa, osuuksia yrityksistä tai autoetu. Kolmannen sektorin toimijuus täyttää rakenteiden sallimaa yhteisöllistä toimintaa, jossa täytetään yhteisiä tarpeita muodostamalla esimerkiksi yhteisö tai järjestö, joka sallittujen parametrien sisällä toimii yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tai sitä kohti. Jos kolmannen sektorin toimija, esimerkiksi jokin tiettyä tarkoitusta varten perustettu yhdistys, on täyttämässä tarkoitustaan, sen olemassaolon oikeutus lakkaa. Tämä aiheuttaa toki niissä kriisejä. Miten löydetään merkityksellisyys kokonaiselle, vakiintuneelle, yksilöistä koostuvalle yhteisölliselle toimijalle? Samaan aikaan kun kolmen muun yhteiskunnallisen sektorin hyödyllisyys ja tarpeiden täyttäminen osaltaan tunnustetaan, ne ylläpitävät status quota eivätkä mahdollista hedelmällistä uuden syntyä siten kuin uusi ajattelu sitä kaipaa. Yhdessä yksilöt kokevat tarpeen muutokselle ja murtautuvat kohti tavoitetilaa. Kolmen sektorin paradigma ei riitä, tarvitaan muutosta. Muutoksen luonteeseen vain kuuluu se, että sen tulos ei ole ennakoitavissa tarkasti.

Yksilö/yhteisö -> yksilö+yhteisö

Margaret J. Wheatley artikkelissaan ‘The Promise and Paradox of Community(käyty 22062017) puhuu yhteisöllisyyden ristiriitaisuudesta tässä ajassa. Moderni yhteiskunta on renessanssin ajoista lähtien korostanut ihmisen yksilöllisyyttä, mutta ihmisyyden pohjalla on tarve yhteyteen, kommunikaatioon toisen kanssa. Olemme saavuttaneet yksilöllisyyden juhlimisen päätepisteen. Ihmisyyden pirstaloituminen ja maailman kompleksisuuden lisääntyminen on monelle liikaa. Kaipuu yhteisöllisyyteen on luonut tarpeen osuuskuntien uuteen tulemiseen. Juuri osuuskuntamuoto yhteiskunnallisena talouden elementtinä on uusi yhdistävä tekijä monelle. Samaan aikaan kun kaipaamme taloudellista turvaa yksilöinä – toki usein nimenomaan turvataksemme niin oman kuin läheistemme toimeentulon – haluamme päästä yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Yksityisen sektorin talousmuodot eivät mahdollista näiden tarpeiden täyttämistä samalla tavoin, sillä ne perustuvat talouden valuuttavaihtoihin perinteisen materiaali-, ainekeskeisesti. Niin kauan kuin kuvittelemme vaihdantamme, taloutemme pohjautuvan materiaalin vaihdantaan yksilöiden käyttämästä ajasta ja energiasta, olemme vankeina väärälle ajatukselle työnteosta. Uusissa osuuskuntamalleissa talousosuus perustuu esimerkiksi luottamuspääomaan tai työn määrän määrittämiseen käytettynä aikana (esimerkiksi Arvotakomo osk (käyty 22062017), tai Fair Coin -malli ( käyty 22062017). Tällöin vapaudumme vaihdannan määrittelystä sidottuna manipuloitavaan sekä spekuloitavissa olevaan materiaaliin ja pääsemme ihmisten välisen luottamuksen arvottamiseen vaihdannan välineenä.

Ehjyys uudessa olemisessa

Tyypillinen neljännen sektorin yhteisön ilmenemismuoto on nimenomaan tarpeiden tyydyttymisen kautta ja tämä on tyypillistä juuri tälle hetkelle. Rakentavan vuorovaikutuksen teorian tarvelähtöisyys tunnustettuna on mielestäni osaa juuri tätä hetkeä. Ihmiset ovat valmiita heräämään laajasti tarpeiden täyttämisen osana ihmisyyttä ja sosiaalisena olentona olemista. Siinä on jotain utilitaristisen filosofian tuomista osaksi inhimillistä kanssakäymistä. Kun pitää pään yhteydessä sydämeen tarveteorian ja utilitaristisen teorian yhdistelmässä, on pitkällä wholenessin (ehjyyden, inhimillisen kokonaisuuden) löytämisessä. Frederic Laloux’n Reinventing Organizations antaa hyvää suuntaa siihen. Sen pohjalta Suomessa on syntynyt tealiyteen tähtäävä osuuskunta (Teal Suomi Osuuskunta, Teal Finland Cooperative), ja näitä on muualla muodostunut jo useita, niin vanhoilla, etabloituneilla sektorien foorumeilla toimivia aktiiveja kuin neljännen sektorin rajoja venyttäviä. Haavoittuvuuden, avoimuuden ja kokeilemisen kautta. Sen, että saamme olla keskeneräisiä ja tunnustaa tarpeemme yhteiskunnallisten rakenteiden sisällä ja radikaalisti niiden ulkopuolella, hakien balanssia epämukavuusalueella ja ilon löytämisessä yhteisessä tekemisessä (Harold Jarchen #perpetualbeta-ajattelu sopii tähän keskeneräisyyden filosofiaan mielestäni erittäin hyvin).

Tässä uudessa, tämän paradigman ja murroksen jälkeisessä neljännessä sektorissa on mielestäni selkeitä eroja kolmen muun sektorin toimintaan. Tämä venyttää vanhoja rakenteita, ei kysele kun tarpeet eivät täyty vanhakanteisella jähmeydellä, vaan lähtee yksilön ja yhteisön tarpeiden täyttämisestä laatikoiden ja siilojen ulkopuolella. Tarpeiden täyttäminen, ehjyyteen tähtääminen ja tarkoituksen löytäminen vanhan paradigman kahlitsevien rajojen ulkopuolella.

(Neljännestä sektorista löytyy loistavaa tiivistä materiaalia esimerkiksi suomeksi täältä  ja englanniksi täältä (käyty 220617).

Teksti Aki Saariaho, kuva Jari Koskinen

Mainokset