Yhä suurempi osuus uusista organisaatioista toimii tänään eri tavalla, kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet. Asiakkaan kokema arvo, oli kyseessä sitten tuotteet tai palvelut, syntyy yhdessä asiakkaan kanssa tehtyinä ongelman kuvauksina, ja tilanne- ja tapauskohtaisina ratkaisuina juuri asiakkaalle sopivalla tavalla. Arvonluonnin logiikka on muuttumassa toistosta tilannekohtaisuuteen.

Työn vaikeus lisääntyy, kun ei voida suoraan toistaa aikaisempaa. Tämä tarkoittaa osaamisvaateiden kasvua ja systemaattisten lähestymistapojen tärkeyttä osaamisen suhteen. Työtilanteessa, jossa ei ole valmista juuri kyseiseen tapaukseen sopivaa ohjeistusta, verkosto, kyky soveltaa informaatiota tilanteeseen sopivalla tavalla ja kyky oppia tilanteessa on ratkaisevaa lopputuloksen kannalta.

Kun kompleksisuus lisääntyy, kompetensseja ei voida menestyksellisesti enää käsitellä irrotettuina toiminnasta, erillisinä, työtä edeltävinä rakenteina tai koulutusjärjestelminä, joita johdetaan irrallaan toiminnan johtamisesta. Osaaminen saa arvon vain yhteydessä toimintaan. Työ ja oppiminen ovat sama asia!

Mitä kompleksisempaa tuotanto on, sen tärkeämmäksi muodostuu osaaminen yhteisössä: yhteinen osaaminen ja yhteinen ajattelu. Merkittävänä työuupumuksen syynä voidaan tänään nähdä ne vaatimukset, joita kohdistuu yksilöön tilanteissa, joissa tiimi tai muu yhteisö olisi oikea kohde. Yksilökeskeisten mallien sijaan sekä koulutusjärjestelmissä että yritysmaailmassa tulisikin nähdä tietäminen ja tekeminen sosiaalisena, yhteisöllisenä tapahtumana. Tiedon käsittely ei tapahdu pelkästään yhden yksilön sisällä, eikä osaaminen ole vain yksilön korvien välissä oleva ominaisuus.

Työntekijän haasteena on ylittää itsensä verkoston avulla. Työ tänään on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. Siinä missä teollisen ajan tavoitteena oli tehokkuuden skaalautuminen, tänään tavoitteena on oppimisen skaalautuminen.

Perinteinen pätevyyskäsite on sidottu tietoon, joka on dokumentoitavissa, osa muodollista koulutusjärjestelmää ja joka johtaa muodolliseen pätevyyteen. Osaamisen käsite on kuitenkin huomattavasti laajempi. Tärkeätä on pystyä itse tunnistamaan ja arvioimaan systemaattisesti myös jokapäiväinen oppiminen ja miten se kasvattaa tulevaisuuden potentiaalia, henkistä pääomaa.

Suuri osa työn vaatimista taidoista ja tiedoista on mahdollista omata vain siinä tapauksessa, että työntekijä sijoittaa niiden hankkimiseen aikaansa. Tekijän kannalta tästä seuraa, että hän ottaa riskin yrityksen suhteen hyvin samojen periaatteiden mukaan kuin rahaa sijoittava taho tekee. Aika on rahaa. Jos työntekijä jostain syystä ei voi jatkaa yrityksessä, jossa toimimiseen hän on antanut aikaansa, on todennäköisintä, että tähän yritykseen erikoistuneella osaamisella on pienempi arvo jossain muualla. Osaaminen menettää arvoaan, eli riski toteutuu. Elinikäisten työsuhteiden ollessa yhä harvinaisempia ja lyhyehköjen työsuhteiden ollessa jo lähes normi tämä tarkoittaa uudenlaista aktiivista vastuunottamista oman osaamisen ”strategisesta” suunnasta, markkina-arvosta ja sen jatkuvasta kehittymisestä.

Yritystä, johon halutaan työhön tai jossa toimitaan, tuleekin tarkastella osaamisen jakelukanavana, jonka kautta tulisi toteutua kaksi keskeistä ehtoa: Työssä tapahtuva oppiminen on nopeampaa kuin jossain muussa työpaikassa, eli sijoitus tuottaa paremmin kuin muualla. Toiseksi on muistettava, että työntekijä ei voi koskaan toimia yksin. On tärkeää löytää yhteisö, joka erilaisuuden, yhteisen ajattelun ja ennen kaikkea toisiaan tukevuuden ja toisiaan täydentävyyden kautta antaa yksilölle mahdollisuuksia olla juuri sen yhteisön jäsenenä enemmän kuin ollessaan jonkin muun yhteisön jäsen.

Tämän päivän työelämässä tulee jättää taakse perinteinen palkkatyöläisen identiteetti jossa vastuu on oman itsen ulkopuolella: Ketään ei kiinnosta oppia asioita, jotka tulevat ulkopuolelta saneltuina, jonkun jalkauttamina vaateina osaamisen kehittämiselle. Aikuiset oppivat vain omalta kannaltaan mielekkäitä asioita. Työn tekemisen lähtökohtina tuleekin olla omat toiveet, uteliaisuus ja pitkäjänteinen kiinnostus oman tarinan kirjoittamiseen yhdessä muiden kanssa.

Teksti ja kuva Esko Kilpi

Mainokset