Medioita seuraamalla saattaa päätyä siihen tulokseen, että tulevaisuudessa meitä odottaa lähinnä digitalisaatio. Kaikkialla tunnutaan nyt puhuvan digitalisaatiosta kärjistetysti ja yksinkertaistetusti. Mistä on kyse? Kuka tästä kaikesta hyötyy? Rummutusta ovat pitäneet yllä erilaiset digikonsultit sekä verkkokauppaa edistävät toimijat. Kaiken lisäksi digitalisaatio-puhe tuntuu jo valmiiksi vanhentuneelta ja varpaiden kärkiin katsovalta, ei niinkään horisonttiin tähyävältä.

Katsotaanpa, mitä Suomen hallitus linjaa: ”Määrätietoisella johtamismallilla on kehitetty käyttäjälähtöiset, tuottavuutta ja tuloksellisuutta nostavat yhden luukun digitaaliset julkiset palvelut. Julkinen päätöksenteko on innovatiivisesti mahdollistanut ja luonut Suomeen suotuisan toimintaympäristön digitaalisille palveluille ja teollisen internetin sovelluksille ja uusille liiketoimintamalleille” (ks. tästä). Digitalisaatio on selvästi myös maan hallituksen agendalla, mutta aika erikoisella tavalla määriteltynä. Vähemmän hallituksen ohjelmassa ovat esillä robotisaatio ja kaiken internet – asiat jotka liitetään digitalisaation kolmanteen aaltoon ja uusimpiin teknologiahaasteisiin.

Kun erilaisia teknologiaa koskevia arvioita tehdään, olisi syytä kiinnittää huomiota kokonaiskuvaan. Jos teknologiakehityksen kokonaiskuvassa korostuu jokin alue liikaa, on riskinä, että katvealueet jäävät liian vähälle huomiolle.

Katsotaanpa vaikka Tech Castin teknologiaennakoinnin kokonaistiekarttaa, sieltä löytyvät seuraavat teknologiakehityksen osa-alueet:

(1) Energia ja ympäristöteknologiat (vaihtoehtoiset energiatuotantomuodot, geenimuunnellut organismit, älykkäät verkot, veden puhdistusteknologiat, vihreä kierrätystalous,

(2) Teollinen tuotanto ja robotiikka (nanoteknologia, älykäs robotiikka, älykkäät sensorit, energian varastointi, 3-D-printtaus),

(3) Lääketiede ja biogenetiikka (keinoelimet, elinajan pidentäminen, E-terveyspalvelut, syöpäsairauksien hoito, neuroteknologia),

(4) Informaatioteknologia (biolaskentajärjestelmät, optiset tietokoneet, kvanttilaskenta, ajatusvoima, keinoälysovellutukset),

(5) Digitaalinen talous (E-hallintojärjestelmät, E-liiketoiminta, E-tukkutoiminta), globaali äly, älykäs Web, videokonferenssijärjestelmät),

(6) Avaruusteknologia, avaruuskontaktointi, avaruusmatkailu, avaruusturismi, kaupalliset palvelut avaruudessa, auronkosatelliitit) ja

(7) Liikenneteknologia (ääntä nopeammat, yleensä viisi kertaa ääntä nopeammin, ns. hypersonic -lentokoneet, polttokennoajoneuvot, älyautot, luotijunat, miniajoneuvot).

Tämä teknologiaennakoinnin aihealuelistaus kertoo selkeästi siitä, että on olemassa monia teknologiaennakoinnin strategisia osa-alueita, jotka eivät suoraan tai edes epäsuorasti liity digitalisaatioon. Tässä listauksessa digitaalinen talous (kohta 5 yllä) on vain yksi ennakoitava osa-alue. Voimme siis erittäin perustellusti todeta, että tulevaisuus on muutakin kuin digitalisaatio. Jos emme millään tavoin rekisteröi näitä eri teknologiaennakoinnin vaihtoehtoja, otamme tahattomasti isoja investointi- ja liikeriskejä, joita emme edes osanneet kuvitella olevan olemassa.

Digitaalisaatio liittyy sitä paitsi laajempaan viitekehykseen, niin sanottuun neljänteen teolliseen vallankumoukseen. Digitalisaation lisäksi tämän megatrendin sisään kuuluvat esimerkiksi kaiken internet, keinoäly ja robotisaatio, massadata (Big Data), 3D valmistus ja synteettinen biologia. Yllä olevasta neljättä teollista vallankumousta kuvaavasta listasta huomaamme, että yksisilmäinen puhe vain ja ainoastaan digitalisaatiosta tai vielä kapeammin lähinnä internet-kaupasta, johtaa organisaatioita harhaan merkittävien muutosten keskellä. Naapurimassamme  Ruotsissa on laadittu älykäs Industry 4.0 -strategia teollisuuden uudistamiseksi. Ruotsin teollisuusstrategia on varsin laaja-alainen verrattuna Suomen digitalisaatiostrategiaan. On mielenkiintoista havaita, että Euroopan veturivaltiolla, Saksallakin on vastaava laaja-alainen tulevaisuuteen katsova ote teollisuusstrategiassaan.

Toisaalta tulevaisuushorisontissa on nähtävissä paljon, paljon muutakin, kun vain teknologiaan liittyvät kehityskulut. Otetaan eräs konkreettinen esimerkki, joka liittyy työelämän tulevaisuuteen. Juuri nyt törmäyskurssilla ja vastakkain ovat käskytykseen ja kontrolliin perustuva keskitetty ja hierakkinen kulttuuri sekä itseorgansioituvat, alati uutta synnyttävät hajautetut verkostot. Teollisen ajan organisaatiorakenteet eivät enää näytä tarkoituksenmukaisilta 2000-luvun haasteisiin. Tulevaisuuden organisaatiot ovat eläviä, jatkuvasti muuttuvia organismeja, joissa hyvinkin erilaiset osaamiset kukoistavat. Muutoksesta ja sen tarpeesta johtamisessa, työssä ja organisaatioissa ovat puhuneet muun muassa kenraali Stanley McCrystal (2015) kirjassaan Team of Teams: New Rules of Engagement for Complex World sekä Frederic Lajoux (2014) teoksessaan Reinventing Organizations.

Tänä syksynä ilmestynyt Kenneth Mikkelsenin ja Richard Martinin (2016) teos The Neo-Geralist: Where You Go is Who You Are kuvaa ilmiötä, joka käy hyvin toisena esimerkkinä. Tulevaisuudessa yhä useampi meistä on yleisosaaja, rajapinnoilla seikkailija ja osaamisten yhdistelijä, kokonaisvaltaisesti ajatteleva tietäjä ja tekijä. Erikoisosaajia tarvitaan toki edelleenkin, mutta yleistietäjien määrä ja rooli tulee kasvamaan. Muutos liittyy yhtäältä siihen, että tiedon määrä kasvaa niin nopeaa vauhtia, etteivät edes oman alansa kärkitietäjät pysy kärryillä alansa uusimmista kehityskuluista ja tiedon paljoudesta. Toisaalta generalistien lisääntynyt tarve tulevaisuudessa selittyy myös sillä, että yhä useammin meillä tulee olemaan työkaverina keinoäly. Tämänkin tyyppinen muutos voi jäädä huomioimatta, kun tempaudumme digitalisaatiohuumaan liian yksiulotteisesti.

Kolmantena konkreettisena esimerkkinä mainittakoon vaikkapa hyperlokalisaatio: lisääntyvä paikallinen ruuan ja energian tuotanto, paikalliset tuotteet ja palvelut sekä paikallisen kulttuurin ja toiminnan arvostus. 3D -valmistus tulee mahdollistamaan monipuolisen kustomoidun tuotannon paikallisesti suoraan käyttäjän tarpeisiin. Lokaali valmistus myös muuttaa teollisen tuotannon logistiikkaa, entistä harvempia asioita kun täytyy tuoda kaukaa ulkomailta. Näkökulma on tärkeä, kun Suomessakin pelätään BRICSA-maiden vievän mahdollisuudet kilpailla globaalissa taloudessa.

Neljänneksi esimerkiksi otamme suomalaisille niin tärkeän metsän käytön lääkkeenomaisesti rauhoittumiseen, sekä stressin purkamiseen että terveysmatkailuun. Viimeaikaisessa tutkimuksissa on selkeästi käynyt ilmi se, minkä me suomalaiset olemme aina tienneet: metsä ympäristönä rauhoittaa ja energisoi, metsässä käyskentelyllä on selviä terveysvaikutuksia. Tämäkin kansallinen mahdollisuus voi hautautua yksisilmäisen digihuuman alle.

Yllä on mainittu vain muutamia esimerkkejä sadoista mahdollisista. Meidän olisi viisasta jo nyt napata kiinni tulevaisuuden mahdollisuuksista ja varautua viisaasti uhkiin.

Samalla on tärkeää ymmärtää, että tulevaisuus on muutakin kun digitalisaatio. Olisiko aika avata silmät tulevaisuuden vaihtoehdoille?

Teksti Jari Koskinen ja Jari Kaivo-oja, kuva Jari Koskinen

 

LUETTAVAA

Kenneth Mikkelsen & Richard Martin, The Neo-Generalist: Where You Go is
Who You Are. LID Publishing, 2016.

General Stanley McCrystal, Team of Teams: New Rules of Engagement for
Complex World. New York: Portfolio / Penguin, 2015.

Frederic Lajoux, Reinventing Organizations. Nelson Parker, 2014.

Mainokset