Työelämä ja organisaatiot elävät lähes jatkuvassa muutoksen tilassa. Asiantuntijuus, työn tekemisen ja organisaatioiden rakenteet ja tavoitteet sekä ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet elävät moniulotteisessa muutoksessa. Samalla epävakaisuus, epävarmuus ja kompleksisuus nähdään työelämän ja organisaatioiden luonnollisen olotilan ulottuvuuksina.

Muutos luo totutusta poikkeavan tilanteen, jossa ihmisten ajattelutavat haastetaan ja tulevaisuuden tavoitteisiin pääseminen vaatii toisenlaisia toteutustapoja – toisinajattelua. Päivittäinen työn tekemisen arki uudistuu, muotoutuu toisenlaiseksi ja haastaa etsimään uusia ratkaisuja. Tavoiteltavien hyötyjen ohella oganisaatioiden muutostilanteisiin liittyy myös epävarmuutta, epätietoisuutta, vanhasta luopumista ja uuteen totuttelua, kyseenalaistamista – monesti myös pettymyksiä ja epäonnistumisia.

Muutostilanteessa koko henkilöstö on merkittävässä roolissa. Onnistumisen kannalta olennaista on se, miten ihmiset suhtautuvat ja sitoutuvat muutokseen, ja kuinka organisaation yhteistä mielentilaa muutoksesta onnistutaan johtamaan. Onnistuneessa muutosprosessissa keskeistä on ennakoida ja vaikuttaa siihen, millainen mielentila muutoksen hallittavuudesta ja turvallisuudesta, sen merkityksellisyydestä ja tulevaisuuden näkymistä yhteisössä muodostuu. Ja toisaalta kuinka yhteisö säilyy toimintakykyisenä sekä palautuu ja vahvistuu vaativasta tilanteesta.

RESILIENSSI ELÄMÄNTAITONA

Jatkuvassa muutoksessa eläminen sekä dynaamisten vastavoimien kohtaaminen ja yhteensovittaminen organisaatioissa vaativat sekä yksilöiltä että yhteisöltä vahvaa selviytymis- ja sopeutumiskykyä, joustavuutta, sinnikkyyttä, ketteryyttä – ennen kaikkea toimintakyvyn säilyttämistä merkittävissä muutostilanteissa. Tällaista tokenemiskykyä ja muutoksessa elämisen taitoa kutsutaan resilienssiksi.

Resilienssistä on tullut eräänlainen yhteinen nimittäjä organisaatioiden “muutoskunnolle ja turnauskestävyydelle”. Alati muuttuvissa organisaatioissa ja moniulotteisissa systeemeissä harvoin on selkeitä ja yksiselitteisiä ratkaisuja. Muutostilanteet vaativat joustavia ja itseohjautuvia ongelmanratkaisutaitoja moniulotteisissa kysymyksissä.

Tarkastellaan tätä kuitenkin hieman tarkemmin. Yksilön näkökulmasta resilienssin nähdään olevan eräänlaista henkistä kestävyyttä ja sinnikkyyttä auttaen ihmistä palautumaan vastoinkäymisistä sekä säilyttämään toimintakykynsä haastavissakin muutostilanteissa.

Alunperin resilienssi ymmärrettiin rajatummin fyysisenä ja/tai psykologisena ominaisuutena tai joukkona selviytymismekanismeja, jotka ovat yksilössä synnynnäisiä, tai vaihtoehtoisesti fyysisen/psykologisen tason kykynä palautua vastoinkäymisten jälkeen.

Nykyään resilienssi nähdään läpi elämän kehittyvänä prososiaalisena taitona, johon elämänkokemukset, kasvatus ja vuorovaikutussuhteiden ympäristö vaikuttavat. Työelämän, organisaatioiden ja tiimien näkökulmasta resilienssiin vaikuttavat johtamisen tapa, organisaation yhteinen psykologinen pääoma ja toimintakulttuuri. Se nähdään myös osana yhteisöllistä dynaamista prosessia ja taitona, joka muovautuu ja sitä voidaan vahvistaa. Organisaation muutostilanteessa se voi toimia yksilöistä nousevana menestystekijänä, mutta myös vahvistua taitavasti johdetussa, yhteisöllisesti ja eettisesti toimivassa oppivassa organisaatiossa.

Resilienssi ei ole vain lahjana saatu pysyvä ominaisuus, vaan dynaaminen ja kehittyvä elämäntaito meissä ihmisissä ja yhteisöissä. Tässä voimme vahvistua kohtuullisia haasteita kohtaamalla ja pystyvyyden kokemuksilla. Resilienssi myös rohkaisee riskien ottamiseen, vaihtoehtoja etsivään, kokeilevaan ja innovoivaan ajatteluun sekä kannattelee epävarmuudessa ja perusoletuksia kyseenalaistavassa toiminnassa. Myönteiset kokemukset vaativissa tilanteissa rohkaisevat ottamaan uusia riskejä ja heittäytymään innovatiiviseen ajatteluun myös yhteisötasolla.

MITEN VAHVISTAA YHTEISÖLLISTÄ RESILIENSSIÄ MUUTOSTILANTEESSA?

Johtaminen, yhteisön toimintakulttuuri sekä yksilöiden ja ryhmän välinen dynamiikka kaikki vaikuttavat siihen, miten resilientisti yhteisö toimii muutostilanteissa.

Ihmisten johtamisella on keskeinen merkitys resilienssin vahvistamisessa. Yhtenä esimerkkinä resilienssiä vahvistavasta johtamisen tavasta mainittakoon syväjohtamisen malli, ja sen taustalla vaikuttava transformationaalinen johtamisen teoria. Vaikka syväjohtamisen malli on alunperin puolustusvoimien käyttöön kehitetty, sen on todettu soveltuvan myös erilaisten organisaatioiden johtamista mallintamaan.

Syväjohtamisen kulmakiviä ovat luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi sekä ihmisten yksilöllinen kohtaaminen. Näiden neljän kulmakiven tasapainoisella ja eettisellä käytöllä myös muutoksen johtamisessa pystytään vastaamaan ihmisen perustarpeisiin eli turvallisuuden tunteeseen, hyväksynnän ja arvostuksen kokemukseen sekä kasvun ja kehittymisen tarpeeseen.

Kaikissa muutostilanteissa resilienssin säilyttämisen ja vahvistamisen kannalta keskeinen asia on ihmisten johtaminen sekä eettinen ja vastuullinen toiminta organisaation toimintakulttuurissa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi mitä aiemmin ihmiset pääsevät aidosti vaikuttamaan muutoksen suunnitteluun ja sen toteutukseen, sitä hallittavammalta ja kiinnostavammalta se tuntuu. Tavoitteisiin ja suunnitelmiin halutaan sitoutua, ja motivoidutaan toimimaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Resilientisti toimivassa yhteisössä korostuu myös proaktiivisuus. Yhteisössä ei tyydytä vain passiiviseen sopeutumiseen, vaan ennakoidaan ja vaikutetaan oma-aloitteisesti toimintaympäristöön ja tulevaisuuteen. Tilanteen ja ympäristön kokonaisvaltainen hahmottaminen ja omien mahdollisuuksien hyväksikäyttäminen luovat yhdessä menestymisen edellytykset. Siten vaativassakin muutostilanteessa palaudutaan tuottavuudessa normaalitasolle nopeammin, pystytään innovoimaan ja luomaan uutta.

Jokaisella ihmisellä on yhteisöllisen resilienssin rakentamisessa oma vastuunsa ja asetumme yhteisöön henkilökohtaisilla vahvuuksillamme. Omien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen vahvistavat itseluottamusta, itsetuntoa ja itseohjautumista. Apua pyytämällä ja antamalla sekä myötätuntoisella kohtaamisella yhteisö voi säilyä joustavampana ja toimintakykyisenä, jopa nauttia muutosvirrassa luovimisesta. Ennakointi, yhteisön vahvuuksien löytäminen ja käyttöön ottaminen sekä muutoksessa elämisen taito ovat väistämättä osa nykyistä kilpailukykyä.

KUN KOKONAISUUDESTA TULEE ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA

Toisin ajatteluun ja toisin tekemiseen tarvitaan riittävästi inhimillistä rohkeutta, perusturvallisuutta ja vakautta uskaltautuaksemme katsomaan ja näkemään toisin. Emme voi valita kaikkea sitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten asennoidumme ja valmistaudumme muutostilanteisiin.

Muutos voi olla etuoikeus. Ennen kaikkea sen tulisi osallistavaa ja myötätuntoista. Silloin ihmiset kokevat tulevansa arvostetuksi, yhteisössä vallitsee luottamus ja käsissä on aidosti vaikutusmahdollisuuksia. Parhaimmillaan resilienssi toimii tärkeänä rakennusaineena ja muutoksessa kokonaisuudesta muotoutuu jotakin enemmän kuin osiensa summa.

Sari Valoaho

 

LÄHTEET

Gromov Anna ja Brandt Tiina. LTA 1/11. p. 65-83. Transformationaalinen johtajuus muutoksessa. Tapaustutkimuksen kohteena organisaatiomuutos.

Nissinen Vesa. Syväjohtaminen.2004.Talentum
Voimavaroja tasapainoiseen työelämään. Oivaltaen. /resilienssi

Mainokset